25.10.2016

Gradu pikavauhtia

Onhan se gradukin yksi vuori

Kirjoitin gradun. Kirjoitin gradun nopeasti. Okei-okei, mun on pitänyt kirjoittaa se jo noin sata vuotta, mutta viime talvi oli varattu aikaa juuri opinnäytetyöhön. Sitten mun lähiomainen sairastui, sairaus paheni, muutuin saattohoitajaksi, järjestin hautajaiset sukulaisten kanssa, hoidin kuoleman jälkeen tapahtuvia asioita. Siihen se talvi menikin. En saanut edes haettua jatkoaikaa opiskeluun... joten oli pakko unohtaa ajatukset ja tunteet ja tarttua toimeen. No, rehellisesti sanottuna noin yhtenä iltana horjui oma usko, mutta ylipäätään tiesin pystyväni tähän, jos vain yliopiston suunnalta löytyisi joustoa.

aineiston kerääminen sorsastamalla eli crowdsourcing Twitterissä

Vaikeinta ja tärkeintä oli rajata aihe niin, että gradu lyhyessä ajassa oli mahdollista. Minä käytin graduuni aikaa maaliskuun alusta toukokuun puoliväliin. Jossain vaiheessa päädyin googlen avulla Juha T. Hakalan Ajattelua ja IDEOita -blogin mielettömän hyvään tekstiin Pro gradu sadassa tunnissa, ja näin jälkikäteen laskettuna tuo aikamäärä täsmäsi aika hyvin munkin työhön.

Koska parhaat vinkit on parhaita vinkkejä ja näin gradun jälkeen on paljon viisaampi tiettyjen juttujen suhteen, ajattelin astua taas blogin suhteen harha-askeen jakamalla ne, vaikka onhan tämäkin mutsin pikapika -juttuja. 

Gradu vaatii kahvia

Panosta aiheen rajaamiseen ja aineiston valintaan.

  • Valitse itsellesi tuttu teoria ja sieltä vielä joku helppo palanen, eli esimerkiksi lokerointia (nelikenttiä on maailma pullollaan). Mulle käyttämäni teoria oli aiemmasta opintokokonaisuudesta tuttua. Itse asiassa sain päättää sen aiheen itse - jos on mahdollista, niin tuollainen Special Issue -kokonaisuus kirjallisuuskatsauksena valmistelee hyvin graduun.
  • Minulle oli todella tärkeää myös se, että aihe oli todella selkeästi rajattu (se nelikenttä), eli tiesin tarkkaan, mikä minun tehtäväni on, jolloin tehtävä oli mekaaninen ja siten nopea. Aiemmin mainitun blogin ohjeiden vastaisesti mulla oli Suomessa toistaiseksi melko tuntematon teoria (nousussa kyllä muualla maailmassa), mutta työskentely oli selkeää, kun testasin olemassa olevaa teoriaa uudessa kontekstissa.
  • Teorian suhteen Vinkkejä hyvään graduun -slideista löytyi hyvä ohje: pyri kuin juna kohti sinun tutkimustasi, älä jaarittele kaikkea mahdollista aiheeseen vähän liittyvästä teoriasta. Nykyään gradun voi tehdä vaikka artikkelimuotoisena eli sivumäärä ei ole (ei pitäisi olla) arviointikriteeri. Taitava rajaaminen kertonee osaamisesta enemmän kuin viisi sivua enemmän aiheeseen liittymätöntä teoriaa.
  • Jos on kiire, niin valitse sellainen tutkimusmetodi ja aineisto, että aikataulu on sinusta itsestäsi kiinni. Eli ei haastatteluja, nopea lukija valitsee aineistoksi valmiin tekstin (välttää litteroinnin). Mun aineisto oli ohjaajan motivoima, sillä hän ehdotti, että käyttäisin jotain jo olemassa olevaa aineistona.
  • Luonnollisesti aineistomuodon tuttuus nopeuttaa myös - jos et ole ikinä käyttänyt Twitteriä ja haluat tehdä nopeasti opinnäytetyön, älä ota aineistoksi twiittejä.
  • Mun aiheen rajaus eteni seuraavaa rataa: 
    • Mua kiinnosti työtekijöiden omaehtoinen työpuhe sosiaalisessa mediassa
    • Yritin löytää (jo syksyllä) aiheeseen liittyvää teoriaa
    • Perehdyin psykologisiin sopimuksiin ja työntekijän äänen teoriaan ajatuksena soveltaa molempia 
    • Huomasin, ettei molempien soveltaminen oikein toimi (vaikkeivät olekaan varsinaisesti ristiriidassa)
    • Ohjaaja suositteli aineistoksi jotain muuta kuin haastatteluja, ja julkiset twiitit olivat minulle helppo ja tuttu valinta
    • Päädyin työntekijän ääni -teorian "alateoriaan" työntekijän äänen kategorioista, jotta työ olisi nopea ja mekaaninen suorittaa.

Valmis gradupohja on tie onneen! Ja kahvi!

Ohjeita ja apua ei koskaan voi olla liikaa!

  • Googlaa lisää hyviä ohjeita. Oman tiedekunnan sivuilta kannattaa etsiä muun muassa tiedostopohjaa valmiilla asetuksilla ja niitä juuri tämän tiedekunnan viittausohjeita, mutta esimerkiksi Helsingin yliopiston sivujen alta löytyy varsin kannustavat Vinkkejä hyvään graduun ja Gradun rakenne. Ja tuo mainittu Pro gradu sadassa tunnissa luo uskoa! Pohjatyöhön käytetty aika voi tuntua haaskaukselta, mutta aika moni haaskaa aikaa myös Wordin säätöihin sitten myöhemmin - kerralla oikein tehtyä ei tarvitse korjata myöhemmin.
  • Tärkeintä ja vaikeinta (heti aiheen rajauksen jälkeen) on rakenne. Minä päädyin ihan klassiseen ratkaisuun tasapainottamaan tässä hetkessä olevaa aineistoa ja aihetta.
  • Omaan ohjaajaan kannattaa pitää hyvät välit. Pitää kiinni aikatauluista, infota välillä, joustaa tarvittaessa, huokua itsekin uskoa työn valmistumiseen. Ilman todella joustavaa ja kannustavaa ohjausta gradu näin tiukalla aikataululla olisi ollut mahdoton.

Sorsastus

Twitter-spesifiä gradujuttua:

  • Mulla oli aineistona 21 998 twiittiä seitsemältä eri informantilta. Kaikki olivat kiinnostavia tyyppejä, mutta tähän vaiheeseen meni ihan tajuna aikaa. Jos aineisto olisi tullut vaikka jonkun hashtagin kautta, aineisto olisi ollut vähemmän työlästä eli kaikki twiitit liittyisivät graduaiheeseen. Käytännössä aloin kirjoittaa gradua, vaikka analyysi oli kesken (saturaatiopiste oli kyllä ohitettu tunteja sitten), koska twiittien selaaminen tekstitiedostona uudelleen ja uudelleen oli todella puuduttavaa.
  • Edelliseen liittyen: älä aliarvioi sorsatuksesi voimaa. Mun kahteen pyyntöön ehdotettiin 74 twiittaajaa, joten karsiminen järkevästi, teorian tukemana, seitsemään, oli ihan hyvin. Suosittelen myös toistamaan oman kysymyksen eri aikoina, jolloin eri ihmiset huomaavat sen.
  • Latasin informanteilta Twitterin tarjoamat noin 3200 twiittiä All My Tweets -palvelun kautta, sillä sieltä pystyy lataamaan kenen tahansa julkiset twiitit. Sitten copypastetin twiitit Google Docsiin. Jos tekee vastaavaa, niin ei kannata antaa systeemin laittaa linkkejä, jos niitä ei tarvitse, koska mulla ohjelmat kaatui siihen... Tarvittaessa löysin twiitit tarkennuksia varten Twitterin hakutoiminnolla.
  • Teorialähtöinen sisällönanalyysi toimi twiittiaineiston kanssa.

Luontomaisema zenittää

Muuta:

  • Tunne itsesi opiskelijana: mulla toimii parhaiten se, että saan tehtyä pitemmän pätkän putkeen eli vaikka lähemmäs vuorokauden kunnon paineessa... Ja luontomaisema.
  • Artikkelit löytyy pääosin netistä ja ovat siellä tuoreita, vanhemmatkin löytyy Nellistä. Isot kirjakasat on turhia.
  • Salli itsellesi myös taukoja. Sekä minitaukoja työn välissä että päiviä, jolloin et avaa tiedostoa.
  • Jos meinaa tökätä homma, niin tee muuta osuutta välillä virkistyäksesi.
  • Usko itseesi! Se onnistuu kyllä! Jos just nyt homma tuntuu hajoavan käsiin, niin luota sen kuuluvan prosessiin; timantti siinä vain hioutuu. Aihepaperin ja raakaversion ei tarvitse olla sama kuin lopullinen työ, niiden on tarkoitus auttaa sitä kohti. You can do it!

Ja se gradu - sain erinomaisen arvosanan huolimatta työn sivumäärästä. Jos haluat ihan lukea sen, aihe on siis Työntekijän ääni Twitterissä (jäi sattuneesta syystä vähän työotsikko), niin graduni löytyy täältä.

24.10.2016

Päivä Helsingissä lasten kanssa vol. 25930

Nyt hupsutellaan blogin teemasta vähän sivupoluille, mutta epäilenpä, että nämä sivupolut ovat jatkossa pääosassa. Sivupolut vievät usein hyviin juttuihin! Aiemmin olen tehnyt meidän perheen reissuista koosteen kavereille Facebookiin, mutta miksenpä kertoisi niistä täälläkin - jaettu ilo on moninkertainen ilo. Ja jaetut ideat hyödyttävät useampaa.

Koko homma alkoi siitä, että meidät oli kutsuttu kylään Espanjaan, Nerjaan. Meidän tsekkaillessa (vihdoinkin) lippuja, halvimmat suorat lennot Helsingistä Malagaan maksoivat meidän perheeltä (2 x aikuinen, 5 v ja 3 v) 2400 €. PELKÄT LENNOT. Koska matkapäivät olivat kutsun suhteen määrätyt, ei muiltakaan lähikentiltä löytynyt oikein mitään järkevään hintaan ilman yöpymisiä kesken matkan. Tässä vaiheessa hoksasin, että Lontoosta on halpa lentää Malagaan ja Helsingistä Lontooseen. Tuo lentokierros säästi yli tonnin - no okei, menihän sitä rahaa Lontoossa, mutta mieluummin käytimme sen lapsen monivuotisen haaveen toteuttamiseen.

Kuten meidät tuntevat tietävät, nämä meidän matkaprojektit ovat usein esimerkiksi otsikolla aurinkoloma Espanjassa, mutta lopputulema sisältää kaupunkiloman ja sukulointia, kun se tuli niin kauhean paljon halvemmaksi ja nähdään samalla sit sekin. Tällä kertaa menimme yöjunalla Helsinkiin, jossa mies oli päivän töissä ja me ystävien ja sukulaisten kanssa, illalla junailtiin lentoaseman hotelliin, aamulla lennettiin Lontooseen. Seuraavana iltana jatkettiin Espanjaan, jossa lomailtiin viisi yötä, josta jatkettiin Helsinkiin mummilaan ja sukulaishäihin. Koko reissu kruunattiin lasten toiveella eli päiväjunalla leikkivaunussa. Ja kyllä, vähän väsytti siinä vaiheessa. 

Mutta homma siis alkoi Helsingistä. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin käveltiin kotoa bussipysäkille (näkyy kodin ikkunasta) ja siitä alkoi matkaketju, jonka seuraava vaihe oli yöjuna. Aamulla ihan liian aikaisin muut jatkoivat mummilaan (varmaan sporalla), mä käväisin hakemassa Stockan Hulluilta päiviltä kuopukselle toppatakin.


Aamupalan jälkeen suunnattiin HAM Helsinkiin ihastelemaan Yayoi Kusaman maailmaa. Sekä minä että esikoinen diggailtiin eniten huoneista, kuvan kurpitsahuone taisi olla suosikki. (Kuopus nukkui rattaissa koko reissun.) Kiitos taas, Museokortti!

Yayoi Kusaman Häivytyshuone HAM kulma

Itse näyttelyn ulkopuolella, HAM:in kulmassa on osallistava ilmaisteos, Häivytyshuone. Onneksi anoppi tiesi HAM:in ilmaispuolen sijainnin (back in the days siinä oli joku meksikolainen pikaruokala tms.), koska museon nettisivuilta ja näyttelyn seiniltä sen selvittäminen oli lievästi vaikeaa mulle ainakin. Kävijämääristä päätellen koko Häivytyshuone meni ihan ohi suurimmalta osalta. Kuvassa pilkuilla täyttyvä häivytyshuone perjataina 14.10.2016 puolen päivän jälkeen. Ovella saa oman pilkkutarran liimattavaksi kaikista sopivimpaan paikkaan.


Hampurilaislounaan jälkeen siirryttiin kaveritreffeille ilmaiseen Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin Senaatintorin laidalle. Pääfokus seurueellamme oli selvästi tavata ystäviä pitkästä aikaa, mikä lievästi purkautui juoksemisena... Näin huoltajanäkökulmasta museo on vähän hankala, jos lapsia on enemmän kuin vanhempia, mutta kaikki viihtyivät kyllä hienosti. Me oltiin käyty tuolla vain ennen remonttia, mutta lasten puoleen remontti ei kyllä merkittävästi ollut vaikuttanut.


Ennen lähtöä kierrettiin myös museon yläkerran HAJU. Näyttelyn vieraskirjaan sai kirjoittaa myös oman hajumuistonsa Helsingistä. Museon jälkeen menimme syömään ja riehumaan serkun kanssa mummin ja vaarin luo ennen siirtymistä junalla lentokenttähotelliin.


Tavoistamme poiketen yövyimme tosiaan (Finskin pisteillä) lentoaseman Glossa. Yöjunan jälkeen ei oikein mikään kello neljän aamuherätys houkuttanut... Glon sijainti lentoaseman alakerrassa on ihana, mutta sen hintana saimme kuunnella jonkun matkatavarahihnan laukkaa pitkin yötä. Aamupalasta sen sijaan hotelli saa plussaa, sillä oikean hotelliaamiaisen lisäksi aamiainen oli mahdollista syödä voucherilla lähtöportin luona ravintolassa. Ihana helppous aikaiseen aamulähtöön, samoin kuin check in -mahdollisuus jo illalla.

10.10.2016

Lahjaksi purkki huilihetkiä


Joulu on kohta täällä! Ainakin meidän jouluintoilijoiden mielestä... Huilipurkki on kiva lahjaidea opelle, hoitajalle, tai omalle vertaistukikaverille ihan muuten vaan solidaarisuudenosoituksena.


Idea ei suinkaan ole minun, vaan bongasin sen Vauva-lehden Instagram-tililtä. Tee ite -sivun kautta löytyy Huilipurkkien etiketti pdf:nä printattavaksi. Minä käytin kuviollista teippiä ja leikkasin siksi nuo kuviolliset reunat irti, mutta voisihan nuo tulostaa suoraan tarra-arkillek


Keväällä annettiin kerho-opeille jotain-vaan-paperikarkkia, mutta tässä voi hifistelläkin. Oikeastaan vaikeinta mulle on ollut miettiä, mistä karkista juuri tämä kaveri tykkäisi... 

Avaa kansi. 
Hengitä hetki.
Huomenna on uusi päivä.


vink-vink: Jos haluat käyttää kierrätyspurkkeja (mun suosikki on tuo vimeisen kuvan pikakahvipurkki!) ja entisen etiketin liimat ei irtoa, niin klikkaa tästä itsesi poistovinkkiin.