31.8.2013

Sadut eloon synttärihommissa

Meillä on tänään vietetty viikonloppuvieraan synttäreitä. Tai oikeastaan ensin vietettiin syksyn ekaa viikonloppukerhoaamua kahvitteluineen, mutta iltapäivällä vaihdettiin juhlahommiin.


Tein synttärisankarille sitruuna-suklaakakun. Tässä oli vähän oma lehmä ojassa, sillä meillä on sama maku tämän suhteen... Pohjaksi ja päälliseksi tein sitruunablondien tuplana, välissä on Kinuskikissan suklaatäyte. Reseptit on silleen kivat, että (ovat tosi helpot ja) koko homman voi tehdä laktoosittomana, paitsi tässä tuo koriste-H on valmista suklaarouhetta eli laktoosinen.

Lisäksi paistoin pakastimesta Lontoonrae-suklaacookieita. Hirveän hyvä idea tehdä tuplataikina ja pakastaa osa!


Synttärikorttia suunnitellessa kysyin Nipsulta, mistä sankari tykkää. Vastaus oli nopea ja selkeä, telkkarista. True dat. Nipsu myös tiesi heti, mitä telkkarista voisi tulla. Hänen oma "suosikkiohjelmansa", Big Ben ja ilotulitus:


Nipsu toteutti kortin hienosti isänsä kanssa. Myös sankari oli tyytyväinen ja meni heti puhelimellaan katsomaan videota, kun kirjoitin nettiosoitteen kortin taakse.



Lahjapaketointiin hyödynnettiin foliopakettileikkiä. Lahjaksi annettiin muuten Ritari Niken välineitä, eli vyö. Synttärihommat olivat siis todellakin sadut eloon -hommia!

30.8.2013

Värityskuvia


Joskus tarvitaan extremeleikkejä, joskus värityskuvia. Netistä löytyvät värityskuvat ovat loistavia muun muasta siksi, että niitä voi tehdä missä tahansa (mistä löytyy tulostin) ja kenen kanssa tahansa. Tässä linkkejä netissä löytyviin aarteisiin, samoista paikoista löytyy myös muuta nettipuuhaa:


Tulevan Disney Pixar -leffan, Lentsikat eli Planes, värityskuvia (zip-pakattu, 11 kappaletta): Spanglish Baby

Pikku Kakkosen sivuilta löytyy Posti-Pateen liittyviä värityskuvia sekä ajoneuvot että tehtävät -kohdista.

Pipsa Possun sivuilla on värityskuvia, mutta löytyy vähän hankalasti. Ensin pitää päästä sivulle sisään, sitten Activities, josta ihan vasempaan reunaan ja sieltä löytyy.

Tuomas-veturiin ja kavereihin liittyviä printattavia kuvia ja tehtäviä.


Dino-junan omilla sivuilla on myös väritettävää.

ABC:n värityskuvia, suurin osa sarjoista on Suomessakin TV:stä tuttuja, muun muassa: Kielon ja Pasin valtakunta, Puuha-Pete, Lilli ja kukkaisystävät, Palomies Sami, Pikku prinsessa, Ritari Nikke, Olivia ja Tuomas Veturi. Myös lisää Posti-Pate- ja Pipsa Possu -kuvia!

Autot ykköselokuva värityskuvina. Samoilta Kids-n-fun-sivuilta löytyy värityskuvia lähes mistä vain: kaivureista, Alf-sarjasta, Nijntjesta, avaruusmatkojen historiasta, juhlapyhistä, Harry Potterista jne.

--
Lisäys:

Hei oishan noita Maisa Hiiri -kuviakin!

29.8.2013

Työmaa-aistilaatikko on purkamisen jälkeen Sadut eloon -leikki

Muovailuvahat eivät ole olleet Nipsun juttu, koska ne tuntuu ällölöllöltä eli sotkulta. Etusormella tökkääminen inhotusilme kasvoilla on siis ollut suurin saavutus sillä saralla. Ostin kuitenkin Lekmeristä Play-Doh'n hiekka- ja asfalttisetin, kun tilasin sieltä muuta. Yllättäin niillä Nipsu innostuikin leikkimään edes vähän.


Seuraavana päivänä aloin päiväunien aikaan superäidiksi, ja tein aistilaatikon tai pienen maailman. Pohjalle laitoin Ikeasta ostettuja koristekiviä (Nipsu sai itse valita värin), muovailuvahasta kaksi tietä ja parin Playmais-paketin harmaat ja ruskeat palaset. Innostuttuani leikkasin vihreitä pillejä (idea pillit + muovailuvaha -yhdistelmään Pinterestin kautta No Time for Flash Cards -blogista), laitoin vihreää muovailuvahaa palloina tehdäkseni puita ja laitoin vielä vihreitäkin Playmaiseja pensaiksi. Sitten vaan työkoneet kehiin ja odottamaan päiväunien loppumista...


Oletin lapsen olevan vähän vau ja yllättynyt, mutta ei. Se alkoi vaan työhön vakavan keskittyneellä leikki-ilmeellään.


Ja työ oli hänen mielestään koko homman purkaminen. Ensin lähti tiet ja osa Playmaiseista.


Sitten lähti poika, ja äiti jatkoi siivoamista.


Kun jäljellä oli vain koristekivihiekka, leikkijä palasi hommiin, avasi asfalttipurkin ja otti sitä aina välillä mukaan touhuihin. Epäilen, että tämä oli sadut eloon -homma ja Autot-elokuvan kohtaus, jossa Doc Hudson opettaa Salamaa kääntymään soratiellä. Tässä nimittäin oli autona kilpuri, ja vuorosanat menivät: "ei näin, ei sinne päin".


Loppukevennys: Kun kaikki valittaa aina Ikean tuotteiden kasaamisesta, niin koittakaapa joskus pakata niitä takaisin. Mahdotonta!

28.8.2013

Nappimato


Olen törmännyt ympäri nettiä nappimatoon, button snakeen. Ajatuksena on harjoitella sorminäppäryyttä ja selviytymistaitoja pujottamalla huopakuvioita napin ohi. Nappimato sopii hyvin kahvilakassiin eli busy bagiin. Kahvilakassijuttuja on hyvä pitää mukana kahvilassa tai missä tahansa, jossa pitää odottaa. Itse asiassa vaikka kyläpaikassa, jossa ei ole lapsia/leluja, omat leikit on kiva tapa viihtyä (ja antaa aikuisille vähän juttelurauhaa).


Lisäsin sen verran mutkia matkaan, että tein eri värejä ja muotoja; kaikkia muotoja on kaikkia värejä, eli halutessaan lapsi voi järjestää näitä värin tai muodon mukaan. Leikkaamisessa - tai siis piirtämisessä - hyödynsin piparimuotteja ja neliöt tein pitkällä tulitikkurasialla. Kuten kuvasta näkyy, tein näitä ennen kesälomareissua useamman sarjan kerralla.


Reiän mittasin napin avulla. Taitoin huopapalan puoliksi, laitoin napin päälle, sormen reunan kohdalle ja leikkasin noin vaan. Toki voi tehdä huolellisemminkin... Mieluummin kannattaa jättää vähän pienemmäksi kuin isommaksi, niin ei mene homma liian helpoksi. Napin koolla voi myös säädellä vaikeutta, isompi on siis helpompi.


Valmiin setin: silkkinauhaan ommellun napin ja huopapalat laitoin pussiin, johon kirjoitin ohjeen päälle.

Nipsu ei ollut tästä kyllä pätkän vertaa kiinnostunut. Tai no - kiinnosti sen verran, että sydän, tähti, kolmio ja laatikko nimettiin, mutta se siitä sitten. Yleensäkään hän ei ole ollut yhtään innostunut lajittelemaan värejä tai juuri mitään muutakaan saati sitten pukemaan itse muuta kuin pipon... Ehkä myöhemmin. Toistaiseksi näissä siis oli meillä äidille enemmän hommaa kuin lapselle, mutta kuulemma tämä on silti toisten mielestä ihan kiva tehtävä.



Sivuhuomautus: Muutan taapero-aiheen leikkijä-aiheeksi... Eli jatkossa tekstien luokittelut mennee jatkumolla vauva - leikkijä - isompi lapsi, yritän päivitellä nuo vanhemmatkin vastaamaan tätä.



Lisäys:
Unohdin tästä itse ohjeen kokonaan...

Tarvikkeet:
Nappi
Silkkinauhaa (huomioi napin leveys!)
huopaa
piparimuotteja tms
lankaa ja neula
sakset
(Jos haluat siistiä nauhan pään ompelematta: tulitikut tai sytkäri)

Leikkaa silkkinauhasta sopiva pätkä + taitteluvara, jos haluat siistin taustan napille (ei ole pakollista). Nauhan päät voi siistiä sulattamalla varovasti tulitikulla, sytkärillä tai kynttilällä (jos nauhasi on muoviton, onnistuu siistiminen/päättely sulaan kynttilään dippaamalla.) Jos päätät tehdä siistin taustan nauhan nappipäähän, ompele nappi sellaiseen kohtaan, että saat vielä taitettua silkkinauhan kertaalleen ja ommeltua kiinni. Joka tapauksessa, ompele nappi.

Piirrä huopaan piparimuottien avulla kuviot, leikkaa irti. Taita huopapala kahtia, laita nappi päälle niin, että reuna menee napin reikien puoliväliin. Ota huopapalasta ote ulkoreunasta, jolloin saat pidettyä sormen leikkuumerkkinä napin reunan kohdalla. Leikkaa, varo leikkaamasta merkkisormea.

Sekoita huopapalat kirjavaksi läjäksi, laita pussiin, nakkaa laukkuun. Ota esiin ja ohjeista leikkijää tarvittaessa. Nauti kahvista, seurasta ta vaikka vessarauhasta.

27.8.2013

Muotometsästys

Muodot kiinnostavat Nipsua. Kuten Palastelua-tekstissäkin kerroin, se katsoo YouTubesta sellaisia videoita, joissa kerrotaan muoto (englanniksi, venäjäksi tai espanjaksi) ja sitten siitä muodosta tulee joku kulkuväline. Pinterestistä löysin I Can Teach My Child -blogin muodonmetsästysleikin, jossa tulee myös lajittelua. Tämä vaikutti sopivalta leikiltä isälle ja pojalle, joten tehtiin tämä viikonloppuna.


Ensin testattiin, onko termit hallussa, ja olihan ne. Suorakulmio oli sanana uusi, muut tuttuja.


Aluksi leikki eteni vanhempien ennustamalla tavalla. Lapsi ja isänsä etsivät tavaroita, jotka sitten sijoitettiin sopivaan muotoon. Tosin tamburiini meinasi joutua soitinten ryhmään, ja jostain syystä kaikki rakennuspalikat päätyivät kolmioon. Yritettiin ensin miehen kanssa selittää niiden oikeita muotoja, mutta lapsi ei ollut yhtään kiinnostunut.


Syykin selvisi. Kolmio on kirkon katto, ja palikoista tehdään kirkko, joten palikat menevät kolmioon. Logiikka se on sekin...


Tästä leikistä taas huomasi, kuinka leikki (tarkoittaen tässä siis näitä tehtäviä) on kehitystehtävä koko perheelle. Ollaan tehty näitä nyt hyvinkin avoimen leikin periaatteella, eli ei olla välitetty, vaikka leikki lähtee vanhempien näkökulmasta ihan hakoteille. Kyllä se lapsen näkemä polku sieltä paljastuu jossain vaiheessa vanhemmillekin. Samalla vanhemmilla kasvaa kärsivällisyys ja saa muistutuksen siitä, kuinka lapsi ei ole vanhempaa varten, vaan toisin päin. Toisaalta ehkä lapsenkin kärsivällisyyttä saisi tässä tapauksessa joskus vähän kehittää... Mutta tavallaan näen tämän samana kuin kolumnin Näin kasvatat lapsestasi pelokkaan nössön (vaikken ko. kolumnista pitänytkään); lapsen pitää antaa kokeilla, vaikka tekisi mieli kiljua, miten oikeasti pitäisi tehdä.

Toinen hieno juttu leikeissä on kommunikaation kehittäminen. Nimeäminen ja kertominen lisää sanavarastoa. Samoin vanhempi joutuu/saa ohjeistaa lasta, ja myös auttaa vaikeiden kohtien yli. Yksi hienoimpia hetkiä on ollut se, kun ensimmäisen aistilaatikon yhteydessä saatiin leikki jatkumaan sotkujen jälkeenkin. Nipsulle tuo oli harvinaista, ja minulle jotenkin merkittävä hetki. Tuntui, että luottamuskin kasvoi (itse kullakin), että kyllä me päästään muissakin elämän asioissa vaikeiden hetkien yli ilman lopullista ei-ei:tä, ainakin joskus (eli ei sirkuskerhon suhteen, mutta uuden kerhon pesupaikan suhteen kyllä).

Meidän perhe on kyllä ihan hupsahtanut näihin leikkeihin. On niin ihana oppia yhdessä ja itsestä ja toisista ja kokonaisuudesta uutta. Erityisen hienoa musta on, kun lapsi itse pyytää ja innovoi leikkejä. Ehkä tämä on ikävaiheasiakin, mutta jotenkin lapsi on näiden hommien myötä alkanut nähdä enemmän mahdollisia maailmoja. Oppiikohan insinöörilapsi vielä haahuilijaksi? (No okei, ehkä tämä asian palastelu ja perehtyminen ei nyt ole kovinkaan haahuilua, mutta näin meidän perspektiivissä.)

26.8.2013

Sadut (ja arki) eloon: Ramonen automaalaamo

Läärämisen yhteydessä kerroin Nipsun leikkineen autopesulaa, mutta vielä hienompaa on Ramonen automaalaamo! Nipsu oli jo pari päivää pyytänyt, että saisi maalata roskisrekkansa siniseksi. Suhtauduin ajatukseen myönteisesti, mutta siveltimet vaativat etsimistä ja homman jälkeen piti olla aikaa kylpypuuhiin, joten toteuttaminen lykkääntyi. Taustalla pyynnössä oli pikkukoulumatkalla nähty sininen roska-auto ja ilmeisesti myös sinisiä busseja on nähty. Martti otettiin mukaan, koska se on ilmeisesti ennen ruostetta ollut sininen.


Automaalaamo toimi suihkukaapissa... Ensin Ramone ei ollut tyytyväinen tähän, koska leikit tehdään tuolissa istuen, mutta suostui sitten kuitenkin. Otettiin maaliksi sormivärin jämät ja työvälineeksi pensseli.


Yllättävää kyllä, maalari innostui maalaamaan myös jalkojaan ja suihkukaappia. Miehen kanssa tuuletettiin katseilla - Nipsu ei yleensä sotke itseään yhtään, ja jos tällaisista asioista mainitaan, niin sillä menee fiilis kaikkeen heti. Suihkukaapissa on paljon huonoja puolia (ja ahtaassa kylppärissä muutenkin), mutta yhdessä akryylibetonilattian kanssa ne ovat huoleton maalausalusta, kun ei jää värit saumoihin.


Suurimman ylpeydenaiheen huomasin vasta kuvia selatessani: Nipsu otti leikkiin mukaan kaikki siniset asiat kylpyleluläjästä. Parissa purkissa on muista projekteista jäänyttä elintarvikevärillä värjättyä vettä, niitä maalari laittoi kaikkien maalattujen kohteiden päälle. Lisäksi siniset kauhat sopivat leikkiin.

Kertaus on opintojen äiti, mutta sininen väri loppui, joten seuraavana päivänä Ramone oli vihreiden hommien parissa.



25.8.2013

Läärääminen

Joskus pesuhommat ei yhtään kiinnosta - tai ulkona on liian pitkään liian huono sää. Silloin tilanteen pelastaa läärääminen. Lääräämiseen tarvitsee suihkun lisäksi epämääräisiä tarvikkeita: kippoja, suppilo, kastelukannu, kauhoja ja salaisia ainesosia.


Muistan itse lääränneeni pienenä kaakaon ja jopa jauhojen kanssa kylpyhuoneessa. Joskus meillä oli serkun kanssa lääräysleikkisuihkussa sateenvarjokin...


Autopesula on helppo leikki. Vähän vaahtoa (saippuapurkin pohjat), sieni ja harja riittää hiekkalaatikolta tuotujen autojen pesuun.


Väriä elämään saa kaakaolla ja elintarvikevärillä. Meillä on suihkukaappi, joten ei tarvi kaakelien ja klinkkerin saumojen puolesta. Kuten värikylpyhommissa yleensäkään, lapselle ei kerrota eikä näytetä kaakaon olevan kaakaota jne., vaan tässä hommassa aineet ovat (turvallista) maalia. Leikkiinkutsuhengessä (siis #invitationtoplay) lisään yleensä leikkikamoihin myös jotain ihan muuta, esimerkiksi nappeja... Näiden tarkoituksena on herättää mielikuvitusta uusiin maailmoihin.


24.8.2013

Leikkimaissileikki

Ensin sanon, että aistilaatikot ei oo meidän juttu, ja sitten tulee toinen heti perään... Sellaista tämä on. Tiimarissa oli tarjouksessa Playmais:ia, ja ajattelin testata tuota. Poikanen tykkää rakentaa ja väkertää, muttei tykkää tahmasta, joten tuo vois toimiakin. Nuo on siis maissipalasia, joita saa liimattua toisiinsa kastamalla ne veteen. Paketin mukana tulee huopa/rätti, jossa niitä voi kastella tosi siististi.


Aloitettiin touhu sivistävästi lajitteluhommilla. Lajittelut on Pinterest-piireissä iso juttu, mutta valitettavasti lapseni ei tiedä sitä. No, kyllä se keräsi sinisiä vähän, kippas ne taas pois, keräsi uudelleen ja kippas pois.


Seuraava tutkimushomma oli kauhoa palasia kippoon ja kipata pois.


Nipsusta paras juttu oli selvästikin kerätä maissipaloja kippoon ja kaataa ne takaisin pahvipakkaukseen.


Iso lasti! Näistä huomaa, kuinka vakavia hommia tämä leikit on.


Lopussa otettiin rakas mojitonuija mukaan leikkiin. Vähän Nipsu innostui liiskaamaan palasia sorminkin. Näistä vois siis oikeasti tehdä kaikenlaista, kun noita voi liiskata, leikata, pyörittää ja vaikka mitä.

Nuo on koostumukseltaan melko samanlaisia kuin maissinaksut, ehkä niillä vois tehdä samaa? Tosin maissinaksut taitavat olla jotenkin kuivempia. Tuoksu näissä oli sama (Nipsukin haistoi!) ja väri on elintarvikeväriä. Sinänsä hauskoja, kun ovat vauvoillekin turvallisia ja maatuvia... Tosin ei ne valmiit askartelut ole ihan mun makuun. Koska merkittävin leikki näillä oli niiden kauhominen takaisin laatikkoon, niin voidaan helposti leikkiä uudelleenkin. Ei ihan hitti, muttei hutikaan.

--

Seuraavana päivänä olen sitä mieltä, että on hitti! Nimittäin Nipsu löysi yhden palan ja pyysi lisää. Sitten N otti kipot ja alkoi hommiin: levitti kipot, lastasi paloja pahvilaatikosta ja kippasi ne läjään. Lopuksi N keräsi palat laatikkoon, minkä jälkeen hän kaatoi ne lattialle ja yritti mennä uimaan niissä... Seuraavaksi kipataan nuo varmaan hyvin kuivattuun kylpyammeeseen.




--
Lisäys 26.8.
Mieskin innostui, tässä Dusty:

21.8.2013

Ensimmäinen aistilaatikkokokeilu

Aistilaatikko, sensory bin, oli eilisen leikki. Aistilaatikot ovat siis reggiohommia (kuten tämä dokumentointikin muuten, ja siis katsellaan näitä Nipsun kanssa aina yhdessä illalla). Päivä oli alun perin pikkukoulun alkamisen takia tänään ei tarvita leikkiä -päivä, joka muuttui todellakin tarvitaan leikki -päiväksi, kun päiväunet jäi molemmilla pojilla pätkäksi. Mitä väsyneemmät lapset ja vanhemmat, sitä enemmän meillä on leikki paikallaan. (Näiden puuhien nimeksi on siis vakiintunut meillä leikki. Nipsu sanoo haluavansa leikin ja sitten myös leikin olevan valmis.)

Siivosin toissapäivänä keittiön kuiva-ainekaappia - tai no en siivonnut, vaan tsekkasin päiväyksiä, mutta kuitenkin. Sieltähän löytyi vaikka mitä vanhentunutta... Joten ajattelin tehdä mittailu-siirtely-aistilaatikon, jonka avulla voi myös tutkia erilaisten aineiden suhtautumista veteen.


Laatikossa on tyhjiä kippoja, muffarivuoka, erilaisia keittiövälineitä, vesikannu, riisiä, puurojauheita, sokeripaloja, muroja, pikakahvijauhetta ja purkki, jossa on (aiemman leikin) folio- ja muovailuvahapalloja.


Nipsu aloitti tutusta riisistä. Kun näytin, mitä (mojito-) nuijalla tehdään, se kiinnosti.


Leikki eteni niin lapsentahtisesti (taloudessamme sivistynyt termi nopealle), ettei vanhemmilla ollut paljon sanomista... Tyyppi kaatoi kaikki kipot yhteen muovipurkkiin tai sinne päin, ei koskenut mihinkään sormin. Tässä vaiheessa tämä aistit kokonaisvaltaisesti aktivoiva leikki alkoi tuntua melkoiselta virheeltä.

"Oi ei! Vettä! Äiti, auta! Pu[t]ssaaman!" 

Siihen on siis syy, miksi emme ole aiemmin leikkineet aistilaatikoilla. Nipsu ei tykkää mistään epämääräisestä tahmasta. Jos jätskiä tippuu esim. kädelle, jätskiä ei enää syödä, koska se sotki. Jos suupielessä on ruokaa, ruokailu keskeytyy tuskauikutukseen, kunnes on siivottu.


Kun vesiesteestä selvittiin, tuli seuraava haaste eli kuvassa näkyvä sotku (kädessä). Meinas homma loppua siihen, mutta eipä sentään, sillä keksin parhaan jutun koko leikissä: sokeripalan sulattamisen.


Tuosta kuvasta näkee myös lapsen suhtaumisen sotkuun...


Lopulta sotkuhomma innosti vähän, kun Nipsu innostui "tekemään hiekkaa" ja vispilä teki aaltoja kelluville osille.

Ihan karseaa katastrofia tästä ei tullut siivonkaan suhteen. Otin siivilän avuksi ja sen verran olin ennakoinut, että oltiin kylppärissä.

Tuskin tämä on viimeinen aistilaatikko, mutta täytyy kyllä harkita ja suunnitella siitä näkökulmasta, että lapsi ei yllättänyt tässä sotkuasiassa. Ei siis tahmalähmää tai mitään sellaiseen viittaavaakaan. Ja pitää miettiä, mitä muuta mojitonuijalla voi tehdä, jos ei ole nimenmukaista käyttöä näkyvissä.

Foliopaketit

Instagramista löysin Nessin One Perfect Day -blogin, jossa oli #invitationtoplay-vinkki foliosta. Tämä oli niin helppo leikki toteuttaa, että kokeiltiin melkein saman tien. (Joskin pakko sanoa, että folion tuhlaus hieman särki ympäristöomatunnossa...)

Nessin leikissä käärittiin palikoita folioon, mutta me otettiin leikkiin mukaan myös pikkuautoja (= kollektiivinen nimitys kaikille pienille kulkuvälineille). Aluksi Nipsusta oli tosi vaikea saada esine pysymään folion sisällä; meinasi väkisinkin tulla foliopallo ja esine pysyä erillään.


Kiva "sivuleikki" tässä oli erilaisten lelujen kätkeminen ja tunnistaminen. Ympyräpalikka oli helppo tunnistaa, mutta esimerkiksi bussi ja paloauto olivatkin käärittyinä yllättävän samanlaisia.

Äidistä parasta oli nähdä, kuinka sorminäppäryys kehittyi leikissä (vaikka siis osa kuvien käärityistä on yhdessä käärittyjä). Foliotuhlauksesta huolimatta testataan tätä varmasti vielä moneen kertaan... Ja voipi olla, että joku saa joskus jonkun folioon käärityn lahjankin.



Tarvikkeet:
Foliota
Sakset
Leluja tms pientä paketoitavaa

Pätki ja leikkaa foliosta sopivia paloja. Ota käärittävät asiat ja folioläjä, leiki.

20.8.2013

Sekahaku - etsintätehtävä paikallaan


Ennen kesälomareissua tein kahvilakassijuttuja oikein urakalla - tarkoitus oli keksiä valmiiksi tekemistä niihin hetkiin (autossa, ravintolassa jne), kun lapsella on tylsää. Nipsu rakastaa etsimistehtäviä, ja Pinterestin perusteella I Spy With My Little eye -pullot ovat suosittuja, joten tein niistä oman version, Sekahakupullon (nimestä pointsit ja haukut miehelle). Hyviä vinkkejä löytyi My Raina Sunshine -blogista.


Hankalinta hommassa oli löytää sopivia pieniä esineitä, varsinkin kun halusin niiden olevan mahdollisesti näiden parivuotiaiden taaperoidenkin tunnistettavissa, enkä halunnut käyttää paljoa rahaa. Omat ja pikkupikkuveljen laatikot syynättyä esineitä löytyi ihan kohtuullisesti (kaikissa pulloissa ei ole kaikkea kuvassa näkyvää). Pullon suuaukko kannattaa siis mitata tai pitää vaikka korkkia matkassa esineitä etsiessä!


Esineiden löydyttyä aloitin homman juottamalle miehelle limua ja pesemällä pullot. Sellainen taskumatin mallinen pullo olisi varmaan helpoin, mutta niitä löytynee lähinnä Alkosta ja neljän sellaisen tyhjentäminen ei tällä aikataululla ollut vaihtoehto, joten tyydyimme kivasti käteen sopiviin Fanta-pulloihin. Mikä tahansa läpinäkyvä muovinen käy. Pullot kannattaa kuivata huolella, etteivät täytteet tartu reunoihin. Nipsun pullossa on yksi vihreä karkki jumittunut pohjaan ja siksi melko helppo löytää.

Ennen pullon täyttämistä on hyvä miettiä bingokorttiasiaa. Minä otin puhelimella kuvan jokaisesta esineestä ja tein niitä yhdistelemällä erilaisia bingokortteja, jotka teetin kuviksi. Nipsu ei vielä välitä näistä, mutta nämä lisäävät lelun käyttöikää, kun isommalle lapselle tässä on peli (ja vaihtelua).

Löytämissäni ohjeissa esineet laitetaan pullon pohjalle, mutta minusta toimivampi ratkaisu on laittaa ensin riisiä tms. täytettä ja sitten vasta esineitä, jolloin ei tarvitse heti alkuun sekoitella ihan hulluna pulloa kätkeäkseen esineet. Pulloa ei saa täyttää ihan kokonaan, jotta jää sekoittelutilaa. Kannattaa siis välillä huljutella ja katsoa, miten sekoittelu toimii. Mitä tyhjempi pullo on täyteaineesta, sitä helpompi etsintätehtävä on. Lopuksi suosittelen liimaamaan pullon kiinni, sillä avaaminen on taaperoiden ensimmäinen idea tällaisen pullon kohdalla...



Tarvikkeet:
tyhjä muovipullo
riisiä
pieniä esineitä
liimaa

Pese pullo, kuvaa esineet tehtäväkortteja varten. Laita pulloon riisiä ja esineitä vuorotellen. Täytä pulloa noin 2/3 - 3/4. Liimaa korkki kiinni. Tee tehtäväkortit.

19.8.2013

Ystäväpuut

Kummityttö oli meillä kylässä, ja mietin, mikä olisi sopivaa hommaa sekä taaperolle että 11-vuotiaalle. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löytyi taas sopiva idea, Autumn Hand Trees. Me ei tehty syksypuita, kun niiden aika ei ole ihan vielä, vaan tehtiin ihan vaan puut. Kummallekin askartelijalle jäi myös kiva muisto tästä vierailusta ja hetkestä. Kummankin valmiin työn taakse kirjoitettiin molempien nimet ja päivämäärä.

Oikeastaan tämä askarteluprojekti alkoi jo eilen, nimittäin meillä oli vihreä väripaperi loppu, ja teimme sen itse sormiväreillä, erilaisilla pensseleillä/harjoilla ja autoilla. Luonnollisesti vihreä maalikin loppu, mutta onneksi keltaista ja sinistä löytyi. Papereista leikkelin lehtiä puihin.

Piirrettiin ihan perinteisesti lyijärillä kädet ruskealle paperille, muotoilin vähän alaosaa puuksi. Kummityttö leikkasi käsipuut itse irti, minä leikkasin taaperolle. Liimattiin puut paperille paperiliimalla, mutta lehtiin käytettiin kaksipuoleista teippiä - lähinnä siksi, että taapero ei tykkää tahmalähmästä. Tähän työhön ihan sopiikin, että lehdet on nurkista irti paperista.

Valmiista töistä lienee helppo arvata, kumpi on kumman... Taapero ei ollut mitenkään tajuttoman innostunut, vaan lähti välillä muihin hommiin. Nyt kummitytön lähdettyä ollaan kyllä ihasteltu valmista työtä ja muisteltu, mikä on kenenkin käsi. Kummityttökin halusi lähtiessä esitellä työn enolleen ja varmisti vielä, ettei työ jää meille.


Tarvikkeet:
Paperia
Väripaperia ja/tai maalia
Liimaa ja/tai teippiä

Piirrä käsi paperille, siisti vähän muotoa ja leikkaa irti. Liimaa (lyijärijälkipuoli liimapuolelle!) paperille. Leikkaa lehtiä värillisestä paperista. Liimaa/teippaa lehtiä oman fiiliksen mukaan. Muista kirjoittaa työhön päivämäärä ja jos käsiä on useampi, käsien omistajien nimet.


17.8.2013

Sokkopussi

Tänään tarvittiin aamupäivällä leikkiä vähän ex tempore, kun vauhti meinasi yltyä liiaksi. Heitin siis miehelle kangaspussin ja ohjeistin isälle ja pojalle sokkopussileikin. Pussiin laitetaan erilaisia asioita, ja leikkijä yrittää käsituntumalla arvata, mistä on kyse. Kehittävää, kehittävää: ensin lasketaan toisessa huoneessa niin pitkälle kuin osaa, sitten yritetään pitää silmiä kiinni ja tunnustelemalla arvata tavarat. Marakassi oli helppo, samoin autot, unikaveri ja Duplot, mutta jarrusukka ja pupu-univalo olivat tosi vaikeita. Hauska leikki ja toimii paikassa kuin paikassa - tarvittaessa voi vaikka arvuutella tavaroita äidin käsilaukusta. Taaperosta tämä oli tosi jännittävää.